The playground

More information here

Augsburgin tunnustus

Augsburgin tunnustus (tunnetaan latinaksi nimellä Confessio Augustana) on luterilaisessa kirkossa käytetty ensisijainen uskon tunnustus ja yksi protestanttisen uskonpuhdistuksen tärkeimmistä asiakirjoista. Se oli kirjoitettu sekä saksaksi että latinaksi, ja useat Saksan hallitsijat esittivät sen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarille Kaarle V: lle Augsburgin valtiopäivillä 25.kesäkuuta 1530. Kaarle V oli kehottanut Saksan ruhtinaita ja vapaita alueita selittämään uskonnollista […]

Augsburgin tunnustus (tunnetaan latinaksi nimellä Confessio Augustana) on luterilaisessa kirkossa käytetty ensisijainen uskon tunnustus ja yksi protestanttisen uskonpuhdistuksen tärkeimmistä asiakirjoista. Se oli kirjoitettu sekä saksaksi että latinaksi, ja useat Saksan hallitsijat esittivät sen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarille Kaarle V: lle Augsburgin valtiopäivillä 25.kesäkuuta 1530. Kaarle V oli kehottanut Saksan ruhtinaita ja vapaita alueita selittämään uskonnollista vakaumustaan pyrkiessään palauttamaan uskonnollisen ja poliittisen yhtenäisyyden Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan ja kokoamaan tukensa Turkin hyökkäystä vastaan.

Augsburgin tunnustus on ytimekäs lausuma luterilaisen kirkon 28 uskonkappaleesta ja se on neljäs luterilaisen Konkordin kirjan sisältämä asiakirja. Asiakirjassa luetellaan useita väitettyjä väärinkäytöksiä roomalaiskatolisessa kirkossa tuohon aikaan (luterilaisesta näkökulmasta) ja esitetään perusteluja niiden oikaisemiseksi.

tunnustuksen alkuperä

keisari Kaarle V lähetti 21.tammikuuta 1530 Bolognasta kirjeitä, joissa hän kutsui Saksan valtiopäivät koolle Augsburgiin keskustelemaan ja päättämään useista tärkeistä kysymyksistä. Vaikka kutsukirje esitettiin hyvin rauhallisella kielellä, jotkut Evankeliset ottivat sen vastaan epäluuloisesti. (Hessenin kaukainen maakreivi epäröi osallistua valtiopäiville.) Kuitenkin Martti Luther, Justus Jonas, Johannes Bugenhagen ja Philipp Melanchthon tapasivat Torgaussa ja laativat yhteenvedon luterilaisesta uskosta esitettäväksi keisarille valtiopäivillä. He laativat yhdessä” Torgaun Artikkelit ”(Maaliskuu 1530), joista Melanchthon myöhemmin kehitteli” anteeksipyynnön ” muiden kuullen. Kesäkuun 23.päivänä tekstin lopullinen muoto hyväksyttiin kahdentoista Teologin lisäksi Saksin vaaliruhtinas Juhana, Hessenin maakreivi Filip, Brandenburgin rajakreivi Yrjö, Luneburgin herttuat Ernest ja Frans, Nürnbergin ja Reutlingenin edustajat sekä muut neuvonantajat.

Augsburgin valtiopäivät

Augsburgin tunnustus luettiin ennen Augsburgin valtiopäiviä 25.kesäkuuta 1530. Keisari Kaarle V oli määrännyt tunnustuksen esitettäväksi hänelle, mutta evankeliset ruhtinaat pyysivät, että se luettaisiin julkisesti. Kun heidän pyyntöönsä ei suostuttu, evankeliset ruhtinaat julistivat, etteivät he luovuttaisi tunnustusta ennen kuin sen julkinen lukeminen olisi sallittua. Keisari suostui vastahakoisesti ja sen esittelyyn valittiin päivämäärä 25. kesäkuuta. Messujen poissulkemiseksi lukua varten määrättiin kuitenkin piispanpalatsin pieni kappeli avaran kaupungintalon tilalle, jossa valtiopäivien kokoukset pidettiin. Saksilaiset kanslerit Bruck ja Beyer, joista toisella oli latinankielinen, toisella Saksalainen, astuivat keskelle kokousta, ja vastoin keisarin tahtoa luettiin saksankielinen teksti. Lukuhetki kesti kaksi tuntia, ja väitetysti se oli niin erillinen, että jokainen sana voitiin kuulla kappelin ulkopuolella. Käsittelyn jälkeen kaksi kappaletta luovutettiin keisarillisille viranomaisille. Sanotaan, että saksankielinen kopio annettiin Mainzin vaaliruhtinaalle (keisarikanslerille), kun taas latinankielinen kopio annettiin keisarille itselleen. Kummastakaan kopiosta ei kuitenkaan ole säilynyt tietoja.

myöhemmät korjaukset

ensimmäinen virallinen julkaisu (Editio princeps) Augsburgin tunnustuksen anteeksipyynnöstä ilmestyi vuonna 1531 Philipp Melanchthonin, Wittenbergin yliopiston professorin ja Martti Lutherin läheisen ystävän, toimittamana.

vuonna 1540 Melanchthon laati uudistetun laitoksen, Augsburgin tunnustuksen Variatan, jonka allekirjoitti Jean Calvin. Monet luterilaiset kirkot täsmentävät virallisissa asiakirjoissaan, että ne hyväksyvät ”muuttamattoman Augsburgin tunnustuksen” Variatan vastakohtana.

Augsburgin tunnustuksen sisältö

Augsburgin tunnustus koostuu 28 artiklasta luterilaisesta uskosta. Ensimmäiset kaksikymmentäyksi kirjoitusta hahmottelevat luterilaisuuden tärkeitä opetuksia. Seitsemässä viimeisessä kirjoituksessa kerrotaan väitetyistä väärinkäytöksistä roomalaiskatolisessa kirkossa.

tiivistelmä tunnustuksesta seuraa alla:

Esipuhe

esipuhe sisältää vetoomuksen kristillisen yhtenäisyyden puolesta Turkin uhan valossa ja väittää, että luterilaiset ”eivät laiminlyö mitään, mikä voisi palvella kristillisen yhtenäisyyden asiaa.”

Uskonartikkelit

I. Koskien Jumalaa-lyhyt selitys Kolminaisuudesta, joka ei ollut kiistakysymys. Useat vastustajat kuitenkin väittivät, ettei Luther hyväksynyt tällaista oppia, joten sen sisällyttäminen on ymmärrettävää.

II. koskien perisyntiä—lyhyt selitys perisynnistä, joka ei myöskään herättänyt kiistaa.

III. koskien Jumalan Poikaa—standardi, lyhyt selitys Jeesuksen kaksinaisuudesta. Ei mikään kiistelyn aihe.

IV. koskien Vanhurskauttamista—oppi Vanhurskauttamisesta uskon kautta. Tämä oli suurin ero luterilaisten ja roomalaiskatolilaisten välillä tuohon aikaan. Tämä kirjoitus vetoaa Paavalin roomalaiskirjeeseen.

V. koskien Saarnaamistyön virkaa—lyhyt selvitys saarnaamisesta. Se ei ole kiistakysymys, vaikka anabaptistit tuomitaan opetuksesta, jonka mukaan Pyhä Henki ei tule ihmisten luo ilman heidän ”valmistelujaan ja tekojaan.”

VI. koskien uutta tottelevaisuutta—lausuma, jonka mukaan teot ovat hyviä, mutta niillä ei ole mitään arvoa Jumalan edessä. Tämä on roomalaiskatolisen vanhurskauttamisopin vastaista.

VII. Koskien kirkkoa-lausunto uskosta yhteen kristilliseen kirkkoon. Ei mikään kiistelyn aihe.

VIII. mikä on kirkko?- lausunto kaikkien uskovien hyväksymisestä edellä mainittuun kirkkoon.

IX. koskien kastetta—kannanotto lapsikasteeseen uskomisesta ja anabaptistien tuomitseminen muusta saarnaamisesta. Ei kiistakapula valtiopäiville.

X. koskien Herran ehtoollista—kannanotto luterilaisesta näkemyksestä ehtoollisen todellisesta läsnäolosta. Kaikki muut näkemykset tuomitaan.

XI. Koskien Ripittäytymistä-lausuma, joka tukee ripittäytymisen harjoittamista, vaikka todetaan, että kaikkia syntejä ei voida tunnustaa.

XII. koskien katumusta—kannanotto uskomukseen, jonka mukaan katumuksen on tuntea surua synneistään. Sillä ei enää katsota olevan sakramentaalista asemaa. Anabaptistit, jotka opettavat, että kasteelle meneminen merkitsee synnittömyyttä, tuomitaan.

XIII. koskien sakramenttien käyttöä—standardilausunto sakramenttien käytöstä, josta ei ollut kiistaa. Ne, jotka sanovat, että toinen on oikeutettu sakramenttien käytöllä, tuomitaan.

XIV. koskien Kirkkohallitusta—standardilausunto siitä, että on kutsuttava papiksi. Ei mikään kiistelyn aihe.

XV. koskien kirkon määräyksiä—lausuma siitä, miten juhlat, joita ei ole määrätty Raamatussa, eivät vaikuta vanhurskauttamiseen ja ovat evankeliumin vastaisia.

XVI. Concerning Public Order and Secular Government—a statement in supporting of secular government. Anabaptistit tuomitaan siitä, että he opettavat muuta, sekä niiden tuomitsemisesta, jotka tekevät hyvää hallituksen eikä Jumalan pelosta. Ei mikään kiistelyn aihe.

XVII. koskien Kristuksen paluuta tuomiolle—standardilausunto päivien lopusta, jonka mukaan Jeesus tuomitsee elävät ja kuolleet, valitut menevät taivaaseen ja ”jumalattomat” helvettiin. Tuomittuja ovat universalismi ja usko siihen, että valituilla on maallinen hallitus. Ei mikään kiistelyn aihe.

XVIII. koskien vapaata tahtoa—lausuma uskosta ihmisen taipumukseen syntiin ja Pyhän Hengen ulkoisen avun tarpeeseen miellyttää Jumalaa. Ne, jotka opettavat, että ihminen voi pitää käskyt ilman Pyhää Henkeä, tuomitaan. Tämä on kiista vain siltä osin kuin skolastikot, jotka opettivat, että ihmisellä on jonkin verran sananvaltaa siihen, miellyttääkö hän Jumalaa vai ei.

XIX. koskien synnin syytä—kannanotto pahan ja ”jumalattomien” ihmisten taipumuksesta syntiin. Tästä ei ollut kiistaa.

XX. koskien uskoa ja hyviä tekoja—lausunto siitä, että hyvät teot ovat hyviä, mutta eivät auta pelastuksessa ja Jumalan edessä seisomisessa. Tätä seuraa uskon kautta tapahtuvan Vanhurskauttamisen opin selittäminen ja puolustaminen.

XXI. Concerning the Cult of the Saints—a statement about the nature of saints: Helpful to helping in one ’ s personal faith, but of no postmorthem metafysical use.

kiistanalaiset artikkelit, joissa luetellaan korjattuja väärinkäytöksiä

näissä jaksoissa käsitellään joitakin roomalaiskatolisen kirkon väitettyjä vääryyksiä ja väärinkäytöksiä ja esitetään perusteluja tarvittaville uudistuksille.

XXII. Koskien molempia Sakramenttilajeja-lausunto, jossa selitetään raamatulliset ja historialliset perusteet ehtoollisen molempien osien jakamiselle maallikoille, jotka olivat saaneet vain ottaa leivän vastaan.

XXVIII. koskien pappisvihkimystä—pitkä väite siitä, että on olemassa raamatullisia perusteita sille, että papit voivat mennä naimisiin.

XXIV. koskien massaa—toinen pitkä argumentti, tällä kertaa massan luonteesta. Väitetään, että kaikki synnit nuhdeltiin Jeesuksen kuoleman ”tyydytyksellä”. Roomalaiskatolilaisten mielestä Jeesuksen kuolema nuhteli vain perisyntiä ja toisia nuhteli Messu.

XXV. tunnustuksesta—sen näkemyksen toistaminen, että yksityinen synninpäästö ei ole parempi kuin yleinen synninpäästö. Vaikka evankelinen kirkko vielä harjoitti yksityistä synninpäästöä, väitettiin, että Kristus, ei pastori, antoi synnit anteeksi.

XXVI. koskien eroa elintarvikkeiden välillä—lausuma, jossa ilmoitetaan, että ajoitettu paasto, seremoniat jne. eivät olleet välttämättömiä Vanhurskautuksen alla uskon kautta.

XXVII. Koskien Luostarilupauksia-on esitetty, että luostarilupaus oli kerran toivottava (eli vapaaehtoinen) elämäntapa, mutta oli sittemmin korruptoitunut. Myös munkkien valat hylätään.

XXVIII. koskien piispojen valtaa-pitkä kannanotto, jossa vaadittiin poliittisen ja teologisen vallan erottamista.

  • Grane, Leif ja John H. Rasmussen. Augsburgin Tunnustus: Kommentaari. Augsburg Fortress Publishers, 1987. ISBN 978-0806622521
  • Maurer, Wilhelm. Historiallinen kommentaari Augsburgin tunnustuksesta. Fortress Pr, 1986. ISBN 978-0800607814
  • Melanchthon, Filip. Augsburgin Tunnustus. Concordia Pub House, 2006. ISBN 978-0758609939
  • Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge. 1914.

kaikki linkit haettu 26. huhtikuuta 2016.

  • Augsburgin tunnustus Concordin kirja
  • Augsburgin tunnustus AD 1530 Christian Classics Ethereal Library

lopputekstit

New World Encyclopedia kirjoittajat ja toimittajat kirjoittivat ja täydensivät Wikipedian artikkelia New World Encyclopedia-standardien mukaisesti. Tämä artikkeli noudattaa Creative Commons CC-by-sa 3.0-lisenssin (CC-by-sa) ehtoja, joita voidaan käyttää ja levittää asianmukaisesti. Tämä lisenssi voi viitata sekä New World Encyclopedia-avustajiin että Wikimedia Foundationin epäitsekkäisiin vapaaehtoisiin avustajiin. Voit mainita tämän artikkelin klikkaa tästä luettelo hyväksyttävistä vedoten muodoissa.Wikipedialaisten aikaisempien osuuksien historia on tutkijoiden käytettävissä täällä:

  • Augsburgin tunnustuksen historia

tämän artikkelin historia siitä lähtien, kun se tuotiin New World Encyclopedia:

  • ”Augsburgin tunnustuksen”historia

huomaa: yksittäisten, erikseen lisensoitujen kuvien käyttöön voi liittyä joitakin rajoituksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.